Vain lääkekatto on rajana

Hallitusohjelmassa on kunnianhimoisia säästötoimia eikä lääkekorvauksetkaan ole välttyneet leikkaustoimilta. Niitä alennetaan 134 miljoonan euron edestä. Näitä miljoonia euroja ei kuitenkaan suoranaisesti revitä korvauksia saaneiden selkänahasta, vai revitäänkö? Kelan arvion mukaan apteekista hankittuja reseptilääkkeitä jää käyttämättä noin 95-125 miljoonan euron edestä vuosittain. Tätä pyritään nyt vähentämään lyhentämällä lääkkeiden toimitusväliä. Kuulostaa kerrankin järkevältä toiminnalta, josta ei aiheudu mielipahaa. Hallitus on viimeinen löytänyt talouden ABC:n ja todennut, että hävikki on vain miinusta valtion kassaan. Antaisin tälle suunnitelmalle pienet, jollen olisi jatkanut Etelä-Suomen Sanomien jutun lukemista (julkaistu 07.05.2017).

Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että kalliita (1000€ -->) reseptilääkkeitä saa vain kuukauden annoksen kerralla. Ennen muutosta sai kolmen kuukauden annoksen kerralla. Okei, vielä ei ole havaittavissa ongelmia, mutta sitten päästään lääkekorvausten kohdalle. Potilaan itse maksama osuus korvattavista reseptilääkeistä kerryttää lääkkeiden vuosiomavastuuta eli toisin sanoen lääkekattoa. Lääkekatto on täksi vuodeksi määritelty 605,13 euroon. Kun tämä summa täytyy, on asiakkaalla oikeus lisäkorvaukseen, jolloin hänen tarvitsee maksaa korvausten piiriin kuuluvista lääkkeistä vain ostokertakohtaisen omavastuun, joka on noin 2,50-4,50€ lääkettä kohti.

Tämä johtaa siihen, että useimmilla pitkäaikaissairausta sairastavilla pitäisi olla kahden kuukauden aikana yli 800 euroa käytössä pelkkiin lääkkeisiin, jotta saisivat lääkekaton saavutettua ja oikeuden lisäkorvaukseen, joka pitää muuten hakea erikseen paperilla, jonka käsittelyssä kestää jovi tovi. Uskoakseni monellakaan potilaalla ei ole käytettävissä yli 800 euroa kahdessa kuukaudessa pelkästään lääkkeisiin, sillä monet heistä on työttömiä tai työkyvyttömyyseläkkeella yms. Monet ovatkin joutuneet turvautumaan lainaamaan kavereilta tai ottamaan pikavippejä. Raumaliiton toimitusjohtaja Maria Ekrothin mukaan lääkkeitä on jopa jätetty ostamatta, koska niihin ei ole varaa.

Alkuun hyvältä kuulostanut säästösuunnitelma onkin sisältä aika mätä. Hallituksen yhtenä päähankkeena on luoda tasa-arvoisempi terveydenhuolto, mutta eikö tämä samaan aikaan eriarvoista potilaita hullunlailla. Pieni tuloiset saavat valita haluavatko he kärsiä kivuista vai syödä näkkileipää ja vettä kuukauden. Suuri tuloisilla ei ole huolenhäivää asiasta. Lakimuutos myös erottelee eri sairauksista kärsivien kohtaloa. Totuus on se, että jotkut lääkkeet ovat vain kalliimpia kuin toiset ja harvoin pitkäaikaissairaudet ovat itse aiheutettuja. Kohautetaanko me ns. terveet ihmiset vain olkiamme ja sanomme, että paska shäkä?