Konkurssi ei olekaan maailmanloppu

Koska päivän lehdestä ei tuntunut löytyvän tarpeeksi mielenkiintoista tai selventävää aihetta, keksin sellaisen itse. Päädyin juttelemaan Verovirastolla työskentelevän henkilön kanssa. Hän on koulutukseltaan lakimies, ja hänen työnkuvaansa kuuluu verojen perintä yrityksiltä. Aluksi selvitin mitä se käytännössä tarkoittaa. Kyse on siis tilanteesta, jossa yrityksen toiminta ei ole kannattavaa, vaan se toimii tappiolla ja veroja ei saada maksettua. Syitä kannattavuuden heikkenemiseen voi kuitenkin olla useita.  (Yksi suurin veromeno on työnantajasuoritus esim. ALV.) Tällaisessa tilanteessa voidaan sopia maksuaikataulusta, suorittaa yrityssaneeraus (eli tarkastellaan velkoja, joista osa voidaan antaa anteeksi), tai sitten hakea yritys konkurssiin.

 Konkurssin ajatuksena on se, että veroja maksamaton yritys ei saa jatkaa toimintaansa, sillä se saisi kilpailuedun muihin yrityksiin nähden. Joillekin verojen maksamattomuus on ollut tapa keinotella rahaa. Konkurssissa pesänhoitaja realisoi yrityksen omaisuuden, perii velkoja, ja jakaa ne velkojille. Toisin sanoen konkurssi on vaikeampi pala toiminimellisille, sillä he ovat vastuussa koko omaisuudellaan. Toisaalta tämä tekee monista toiminimellisistä varovaisempia, joten niiden konkursseja tapahtuu verrattain vähemmän. Konkursseja tapahtuu jatkuvasti, ja niiden määrä riippuu taloudellisesta tilanteesta; noususuhdanteessa konkursseja tapahtuu vähemmän.

Konkurssit ovat markkinataloudelle tyypillisiä, eikä tarkoituksena ole niiden poistaminen. Tällaisessa systeemissä vahvat ja hyvin hoidetut yritykset pärjäävät paremmin, ja heikommat joutuvat alistumaan kurjempaan kohtaloonsa. Eli ei ole keinoa olla varma, ettei oma yritys koskaan pettäisi. Siihen tarvitaan ensinnäkin toimiva idea ja pääomaa. Ammattilainen huomauttaa erityisesti pienyrittäjille myöskin siitä, että kannattaa palkata asiantunteva kirjapitäjä, sillä on äärimmäisen tärkeää tietää, missä yritys menee rahojensa suhteen. Silloin esimerkiksi verojenkin maksu sujuu helpommin ja asianmukaisesti. Pienyrittäjät ovatkin muihin yhtiömuotoihin verrattuna useammin konkurssissa. Isojen yritysten konkurssi voi vaikuttaa monien pienempien yritysten vaikeuksiin. Ammattilainen toteaa lyhyesti, että yrittäjyyteen tarvitaan tietynlaisia ihmisiä; omistautuneita henkilöitä, jotka osaavat hoitaa asiansa.

Vireille pannut konkurssit tammi-helmikuussa 2013-2017
(c) tilastokeskus

Konkurssit ovat siis osa markkinataloutta, ja riski jonka jokaisen yrittäjän täytyy ottaa. Kun yhtiö alkaa käydä tappiolla, kannattaa siis hoitaa ongelmansa heti asiantuntijoiden kanssa, eikä esimerkiksi hae lisää lainaa maksaakseen velkoja, sillä siitä alkaa syöksykierre. Joskus on siis parempi tunnustaa erehdyksensä ja yrittää uudelleen, kuin kituuttaa kuolevassa yhtiössä.